fbpx

ALUEVAALIT 2022

Lähdin kuntapolitiikkaan erityisesti päästäkseni kehittämään terveydenhuoltoa kohti terveysvaikuttavuutta ja taloudellista kestävyyttä. Nyt soten järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntien omistamilta sairaanhoitopiireiltä hyvinvointialueille 2023 alkaen. Siksi olen ehdolla tammikuun 2022 aluevaaleissa Varsinais-Suomessa. Vaalit käydään nyt ja vuoden 2022 aikana pystytetään tarvittavaa hallintoa sekä laaditaan strategioita ja ohjelmia pitkälle tulevaisuuteen tähdäten.

Ensimmäinen aluevaltuusto määrittää suunnan, johon Varsinais-Suomen sosiaali- ja terveyspalveluita lähdetään kehittämään.


Varsinais-Suomen hyvinvointialue

Tärkeimmät asiat ensin. Suomen historian suurimman hallintohimmelimanööverin edessä on ennen kaikkea keskityttävä palveluiden sujuvaan siirtymiseen. Terveyskeskukset ja hoivakodit – sairaalat ja lastenkodit. Sote-palveluiden siirtyessä kunnilta saman katon alle Varsinais-Suomen hyvinvointialueesta tulee maakuntamme suurin työnantaja – henkilöstö 21 000 ja budjetti 2 miljardia.

Uudistuksen jälkeenkin kunnille jää vielä tehtäväksi edistää kuntalaisten terveyttä. Esimerkiksi pyöräily-, liikunta- ja ulkoilumahdollisuudet takaamalla tai kouluissa liikunnalliseen elämäntapaan pienestä pitäen opastamalla kunnat voivat vaikuttaa sairastavuuteen maakunnassa. Seuraukset vaikkapa lasten ylipainosta nähdään puolestaan hyvinvointialueen palveluiden puolella. Hyvinvointialueen tulee tehdä alusta alkaen tiivistä yhteistyötä kuntien kanssa, jotta henkilösiirtojen tai tietokatkosten vuoksi palveluiden laatu ei heikkene.

Hyvinvointialueelle siirtyminen mahdollistaa uudenlaisia toimintamalleja, kuten IT-palveluiden yhtenäistämisen, palveluketjujen sujuvoittamisen ja koko maakunnan palveluverkoston kehittämisen kokonaisuutta tarkastellen. Hyvinvointialue tulee olemaan kokonsa vuoksi myös hyvin merkittävässä roolissa Varsinais-Suomen elinkeinopoliittisena tekijänä. Ulkoistuksia voidaan räätälöidä sopivan kokoisiksi, kun kuntarajat eivät ole esteenä. Monet palvelut tarvitsevat riittävän asiakasmäärän ollakseen kannattavia, esimerkiksi pieneen kuntaan ei kannata järjestää röntgenkuvantamista. Hyvin toteutettuna hyvinvointialue voi luoda uudenlaisia toimivia markkinoita ja hyödyntää siten osaamista myös yksityissektorilta.


Terveyskeskuksiin ja työhyvinvointiin tulee panostaa

Erikoissairaanhoitomme on jo laadultaan maailmanluokkaa. Terveyskeskuslääkärinä näen kuitenkin päivittäin, miten huolellisesti tutkimalla ja kuuntelemalla voidaan antaa oikea hoito ajoissa ja välttää kalliita erikoissairaanhoidon tutkimuksia. Kriisiytyneiden terveyskeskusten kuormitus-irtisanoutumiskierrettä tulee nyt katkaista mm. käyttämällä palveluseteleitä varaventtiilinä samalla kun keskitytään työhyvinvoinnin lisäämiseen ja oman toiminnan kehittämiseen.

Uskon, että pitkällä aikajänteellä Suomessa pitäisi siirtyä perusterveydenhuollossa Norjan malliin: Norjassa kriisiytynyt terveyskeskusmalli päätettiin vapauttaa ammatinharjoittajille väestövastuupalkkiolla. Perhe-/omalääkärimalli syntyi spontaanisti ja perusterveydenhuollon lääkäripula korjaantui. Tähän tarvitaan lakimuutoksia, joita odotellessa meidän tulee keskittyä terveyskeskusten elvyttämiseen.

  1. Hoitajamitoitus tulee perua: Työvoimapulan keskellä henkilöstömitoituksen valtakunnallinen julistaminen on sama kuin jokin yritys toteaisi: ”Ensi vuonna teemme voittoa miljoona euroa” ilman mitään konkreettisia keinoja tavoitteen saavuttamiseksi.
  2. Vuokratyövoima maksaa enemmän kuin hyvät olot omille työntekijöille: Terveydenhuoltoalan ammattilaisten joukkopako alalta tulee pysäyttää. Työn kuormittavuutta tulee vähentää mm. työnjakoa selkiyttämällä ja työpaikan toimintamalleja kehittämällä.
  3. Kuormitus-irtisanoutumiskierre henkilöstövajeesta ja alati lisääntyvistä työtehtävistä: Kierre on nyt katkaistava väliaikaisella henkilöstövuokrauksella ja käyttämällä palveluseteleitä varaventtiilinä, joilla työmäärä saadaan inhimillisemmäksi ja pitovoimaa parannettua.
  4. Joustavampia työsuhteita, mahdollisuudet tieteellisen tutkimuksen tekemiseen: Työhyvinvoinnin ja pitovoiman lisäämiseksi hyvinvointialueella tulee tarjota joustavia työsuhteita, jotka mahdollistavat esimerkiksi jatko-opiskelun tai tieteellisen tutkimuksen tekemisen työn ohella.
  5. Hitaat tietokoneet ja tietojärjestelmät tuhlaavat ammattilaisten aikaa: Koko hyvinvointialueen tietojärjestelmät tulee päivittää yhteensopiviksi ja sujuvasti käytettäviksi, eli Apotin virheet välttäen. Älyohjelmia pitäisi rohkeasti kokeilla tiedonhaun nopeuttamiseksi.

Terveyshyötyä täsmällisesti

Hyvinvointialueelle siirtyminen mahdollistaa uudenlaisia toimintamalleja, kuten IT-palveluiden yhtenäistämisen, palveluketjujen sujuvoittamisen ja koko maakunnan palveluverkoston kehittämisen kokonaisuutta tarkastellen.

Kiireettömän hoidon hoitotakuun kiristäminen kolmesta kuukaudesta viikkoon on populistinen tavoitejulistus, joka ei huomioi erilaisten kiireettömästi hoidettavissa olevien sairauksien luonnetta tai esitä ratkaisuja tavoitteeseen pääsemiseksi. Hoitotakuu terminä myös johtaa harhaan. Kaikkiin vaivoihin ei ole toimivaa täsmähoitoa, jonka voisi tuossa viikossa antaa. Parempi termi olisikin neuvontatakuu – lupaus siitä, että terveydenhuoltoon yhteyttä ottaessa saa arvion ja neuvontaa puhelinajan tai vastaanoton muodossa.

  1. Väärässä paikassa väärään aikaan: Merkittävä osa suuresta terveyspalveluiden kysynnästä johtuu huonosti siihen vastaavasta, jopa vääränlaisesta tarjonnasta. Palveluita tulee tarkastella tästä häiriökysynnän näkökulmasta
  2. Monet vaivat ratkeisivat jopa ilman kontaktia: Omahoito-ohjeet luotettavista lähteistä voivat vähentää tarvetta raskaammille palveluille. Olemassa olevia digipalveluita, kuten OmaOloa ja terveyskylää tulee kehittää edelleen ja markkinoida näkyvämmin.
  3. Chat- ja etälääkäripalvelut säästävät sekä potilaan, että ammattilaisten aikaa: Näistä tulee joko ottaa mallia tai niitä tulee hankkia yksityiseltä, jossa toimivat palvelut on otettu käyttöön aikapäiviä sitten. Hyvinvointialue mahdollistaa siihen soveltuvien etäpalveluiden keskittämisen. Esimerkiksi psykiatrialla suosiossa olevia videovastaanottoja voidaan tarjota yhdestä paikasta koko maakuntaan.
  4. Nettiajanvaraus tiketillä: Julkisella ei voine sallia ensikontaktia suoralla ajanvarauksella ilman hoidontarpeen arviota, joka on tärkeä suodatin ja oikeiden palveluiden ääreen ohjaava toiminto. Potilaalle voitaisiin kuitenkin antaa esimerkiksi vuosikontrollin varaamista varten tiketti, jolla hän voi vapaasti varata sopivan ajan ja haluamansa lääkärin puhelinajanvarausta keventäen.
  5. Terveysteknologialla intuitiivisempia laitteita ja palveluita: Kevyimmän tason kotihoidon palveluita voidaan kehittää etäpalveluiden suuntaan teknologian kehittyessä esimerkiksi ruokapalvelun, lääkejakelun, voinnin tarkastamisen ja turvarannekkeen osalta. Parhaimmillaan etäpalvelun videolaitteeseen ei tarvitse edes koskea, vaan se käynnistyy sovittuun aikaan.
  6. Innovatiivisia interventioita koko maakuntaan: Hyvinvointialue kykenee massaetunsa vuoksi toteuttamaan uudenlaisia hoito- ja ennaltaehkäisyohjelmia koko maakuntaan kustannustehokkaasti: terapiatakuu, maksuton ehkäisy alle 25-vuotiaille, Turun geriatrisen poliklinikan toimintamallien laajentaminen tai Voimaperheet kaltaiset etähoito-ohjelmat.
  7. Hyvinvointialue mahdollistaa kuntarajat rikkovan perusterveydenhuollon järjestämisen: Terveysasemien, asumislaitosten ja muiden rakennusten verkostoja tulee tarkastella maakunnan kokonaiskuvassa. Keskittämisistä matkat eivät juuri varttia enempää pitene, mutta terveystehtaiksi asti ei tule keskittää, jottei jokainen kontakti ole uuden henkilön kanssa. Nähdäkseni erikoislääkärivastaanotot on myös syytä pitää keskitettynä. Byrokratia ja kustannukset lisääntyvät tila- ja työnjakojärjestelyistä enemmän kuin kuljetuksen järjestäminen sairaalaan.
  8. Hyvin toteutettuna yhden luukun palvelu voi parantaa laatua ja säästää resursseja: Tulee seurata ja kehittää Turussakin osittain käyttöön otetun terveyskeskusten moniammatillisen tiimimallin menestystä. Tiimimalliin liittyy kuitenkin sudenkuoppia, joita on arvioitava tarkkaan.

Emme enää elä Nokian aikaa

Veroistamme n. 25% menee soteen ja kansantaloutemme on jo jäänyt Pohjoismaista jälkeen. Hyvinvointialueilla on tehtävä toimenpiteitä menojen hillitsemiseen, jotta vältytään kansalaisia ja kansantaloutta entisestään kurjuuttavilta veronkorotuksilta ja lainanotolta.

Väestön vanheneminen on ymmärrettävä osasyy jatkuvalle menojen kasvulle, mutta medikalisaatiota ja julkisorganisaatioiden paisumistaipumusta on suitsittava, jotta rahat menevät hallinnon, potilaiden pompottelun ja tarpeettomien toimenpiteiden sijaan vaikuttavaan hoitoon.

JULKISESTI VAI YKSITYISESTI TUOTETTU? Täysin yksityistämällä ajaudutaan amerikkalaisittain vakuutusyhtiöiden ja sairaaloiden paisuttamiin hintoihin. Täysin sosialisoimalla ajaudutaan julkisen uudistumishaluttomuuteen, tyhjäkäyntiin ja budjetin maksimointitaipumukseen. Kumpikaan ei siis ole taikapilleri kustannustehokkuuteen.

Nykyjärjestelmä on jo yhdistelmä molempia. Kalusteet, lääkkeet, tietojärjestelmät ja huollot ostetaan markkinoilta. Potilaalle palvelua antava henkilö on kuitenkin yleensä julkisen palkkalistoilla. Nähdäkseni tämä ei ole itseisarvo, joskin painavia perusteluita tälle myös on.

  1. Asiakas saa haluamansa hoidon – potilas tarvitsemansa: Kannatan valinnanvapauden lisäämistä, mutta liian pitkälle viety ”asiakas on aina oikeassa”-asenne johtaa herkästi tarpeettomiin kalliisiin tutkimus- ja hoitotoimenpiteisiin. Omilla rahoilla saa ostaa mitä haluaa, mutta yhteiset verorahat tulee käyttää ensisijaisesti vain ammattilaisen arvion mukaiseen vaikuttavaan hoitoon ja hoidon kannalta tarpeellisiin tutkimuksiin.
  2. Budjetin maksimointi ja julkisen paisuminen: Julkisella jokainen työntekijä, johtaja ja päättäjä haluaa tehdä mahdollisimman paljon hyvää. Joka vuosi lisää rahaa pyytämällä saa lisäkäsiä ja lisää toimintaa, mutta tämä ei välttämättä aina johda terveys- tai kustannusvaikuttavuuteen. Budjetin maksimointi-ilmiön vastavoimaksi hyvinvointialueelle tulee asettaa realistiset säästötavoitteet.
  3. Julkisessa tuotannossa kilpailun puute aiheuttaa uudistumishaluttomuutta: Markkinoilla kilpailuttamalla voidaan saada säästöjä. Toimivia markkinoita ei kuitenkaan välttämättä aina synny. Kokonaisulkoistuksissa ehdot ja valvonta tulee määritellä hyvin tarkasti sopimusvaiheessa. Tarkkarajaiset pisteulkoistukset (esim. tähystys-, laboratorio- tai kuvantamistutkimukset) ovat turvallisempia ja luovat todennäköisemmin toimivia markkinoita.
  4. Palveluseteleillä varaventtiilejä ja valinnanvapautta
    Palveluiden kysyntä ja oman tuotannon tarjonta eivät ole ympäri vuoden samalla tasolla. Palvelusetelit toimivat varaventtiilinä, kun piikkikysyntään ei kyetä vastaamaan. Ne myös mahdollistavat laajempaa valinnanvapautta potilaille. Palveluseteleiden käytössä tulee kiinnittää huomiota kermankuorinnan ehkäisyyn ja laadunvalvontaan.
  5. Kysyntä kasvaa maksujen pienentyessä – ilmaisesta palvelusta maksetaan pidemmillä jonoilla: Kohtuulliset käyntimaksut tulee säilyttää kysynnän hillitsemiseksi. Vähävaraisimmille on olemassa jo vapautuksia maksuista, joten he eivät jää heitteille. Toisena esimerkkinä yksityislääkärikäyntien 10-15% Kela-korvauksen poistamista harkittiin eduskunnassa viime syksynä. Poistaminen olisi nostanut yksityisen palvelun hintaa ja siten varmasti ohjannut osan asiakkaista valmiiksi tukossa olevalle julkiselle puolelle. Markkinamekanismit tulee aina huomioida.
  6. Maakuntavero ja kannustimet tehostamiseen: Sote-uudistuksen oli tarkoitus myös tehostaa toimintaa, mutta kannustimet tähän puuttuvat. Valtiovarainministeriö on arvioinut, että uudistus alkaisi maksaa itseään takaisin vasta 2035. Maakuntavero voisi luoda kannustimia tehokkuuteen, kun rahat tulisivat lähinnä oman hyvinvointialueen äänestäjiltä, mutta se lisää riskiä työn kokonaisveroasteen nousulle. Yhdyn maakuntaverokomitean loppupäätelmään, että maakuntaveroa kannattaa harkita vasta, kun valtiorahoitteisuudesta on saatu riittävästi kokemusta. Kannustimien puuttuessa talouskuria saa vain äänestämällä sen perään kuuluttavia ehdokkaita.

Sauli Seittenranta, Ruiskukka
Sauli Seittenranta, Kokoomus