Sauli Seittenranta

Emme enää elä Nokian aikaa. Toipuminen finanssikriisistä oli toivottua hitaampaa ja Suomi on jäänyt selvästi jälkeen muista Pohjoismaista. Valtiovarainministeriö arvioi hiljattain seuraavan vuosikymmenenkin synkäksi todeten samalla “Onko Suomi enää Pohjoismaa?”.

Sote-uudistus tehtiin tästä samaisesta syystä. Sote vastaa n. 25 % julkisen talouden menoista. Menoista, jotka katetaan veroilla. Kokonsa vuoksi soten saralla on eniten mahdollisuuksia toiminnan terävöittämiselle rakenteellisilla uudistuksilla. Väestön vanheneminen on hyväksyttävä peruste jatkuvalle menojen kasvulle, mutta medikalisaatiota ja julkisorganisaatioiden paisumistaipumusta on suitsittava, jotta rahat menevät hallinnon, potilaiden pompottelun ja tarpeettomien toimenpiteiden sijaan vaikuttavaan hoitoon

Ensimmäinen aluevaltuusto määrittää suunnan, johon Varsinais-Suomen sosiaali- ja terveyspalveluita lähdetään kehittämään.

Hyvinvointialueilla perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito siirtyvät saman katon alle. Tämä mahdollistaa vihdoin IT-palveluiden yhtenäistämisen, palveluketjujen sujuvoittamisen ja koko maakunnan palveluverkoston kehittämisen kokonaisuutta tarkastellen. Näen keskittämisen yhtenä mahdollisena toimenpiteenä. Pienten terveysasemien yhdistäminen voi parantaa palveluiden laatua ja saatavuutta, eikä esimerkiksi ikäihmisen taksimatka terveyskeskukseen tästä pitene kuin vartin verran.

Kriisiytyneisiin terveyskeskuksiin tulee nyt panostaa palveluseteleillä, oman toiminnan kehittämisellä ja työhyvinvointiin satsaamalla.

Erikoissairaanhoitomme on jo laadultaan maailmanluokkaa. Terveyskeskuslääkärinä näen kuitenkin päivittäin, miten huolellisesti tutkimalla ja kuuntelemalla voidaan antaa oikea hoito ajoissa ja välttää kalliita erikoissairaanhoidon tutkimuksia. Kriisiytyneiden terveyskeskusten kuormitus-irtisanoutumiskierrettä tulee nyt katkaista mm. käyttämällä palveluseteleitä varaventtiilinä samalla kun keskitytään työhyvinvoinnin lisäämiseen ja oman toiminnan kehittämiseen.

Perusterveydenhuolto tulee vapauttaa lakimuutoksin Norjan malliin. Siihen asti on tyydyttävä terveyskeskusten elvyttämiseen.

Uskon, että pitkällä aikajänteellä Suomessa pitäisi siirtyä perusterveydenhuollossa Norjan malliin. Hallitseva terveyskeskusmalli vaikuttaa tulleensa tiensä päähän. Monimutkainen työnkuva ja etäiseen kylään muuttaminen eivät varsinaisesti houkuttele nuoria tekijöitä. Norjan terveyskeskukset ajautuivat vastaavanlaiseen kriisiin 20 vuotta sitten. Perusterveydenhuolto päätettiin vapauttaa ammatinharjoittajille, joiden palkkio määräytyy heidän ottamansa väestövastuun mukaan. Perhe-/omalääkärimalli syntyi spontaanisti ja perusterveydenhuollon lääkäripula korjaantui.