Tulin valituksi Turun kokoomuksen aluejärjestön hallitukseen toiselle vuodelle. Siinä missä ainejärjestöissä palaverit paketoidaan puolen yön aikaan, nämä kokeneet konkarit kopauttavat kokouksen puoleen tuntiin. Tehokkaan työskentelyn lisäksi hienointa on tietenkin ollut päästä osallistumaan kotikaupunkini päätöksentekijöiden tukijoukkoihin. Puolueilla on omat kunnallisjärjestönsä selkänojina

(Turun kokoomuksen toimintapäivänä keskustelimme Petteri Orpon kanssa terapiatakuusta ja nuorten jaksamisesta.) Toimistotyön yleistyttämät fyysiset niska- ja hartiavaivat ovat viime vuosikymmeninä saaneet vakavasti otettavan kilpailijan, jota kukaan ei olisi toivonut. Fyysiset vaivat on otettu tosissaan toisin kuin mielenterveysongelmat, jotka ovat yleisin

(Puolustimme puoluekokouksessa Kristiina Makkosen esitystä aborttilainsäädännön byrokratian höllentämisestä.) 2020 Kokoomuksen puoluekokous oli itselleni ensimmäinen ja siten erittäin silmiä avartava ja ajatuksia herättävä kokemus. Aikaisemmin monista ylioppilasliikkeen liittokokouksista olivat käytänteet äänestyslipukkeita ja kannatuspuheenvuoroja myöten tutut. Jotain uutta oli kuitenkin ilmassa. Yo-politiikassa